Warning: htmlspecialchars(): charset `UTF-7' not supported, assuming utf-8 in /home/uno4967/public_html/wordpress/wp-includes/formatting.php on line 3583

Archives for syyskuu 2013

Kyöstin matkariimi


Vatasten sukuseuran matka Vienan Karjalaan
pe 9.8. – su 11.8.2013

Kirj. Kyösti Vatanen

Marjatta ja Kyösti läksi reissuun aamulla varhain,
sää nyt ei vain ollut aivan kyllä silloin parhain.
Luvattu kova myrsky ei onneksi päällä ollut,
usvaa oli kyllä maisemaan todella paljon tullut.

Railin me mukaamme kytiin Nurmekseen saimme,
kun hänet matkalla kotoansa mukaamme haimme.
Osa porukasta oli Nurmekseen eilen jo tulleet,
yötä olivat Nurmeksessa, ihan hovissa nyt olleet.

Nurmeksesta kymmenkunta linja-autoon tuli,
monta ennestään tuttua siellä joukossa meille oli.
Paljon oli uusia, tuntemattomia kasvoja meille,
ja tietysti meidän muotomme uusia olivat heille.

Jo Nurmeksessa, seistessä, paperitöitä teimme,
tietomme tuplana paperilapulle siinä veimme.
Rajalla saamme toverille siitä toisen me antaa,
reissun ajan toista taas saamme mukana kantaa.

Nurmeksesta Olli auton Kuhmoon päin käänsi,
varmoin ottein hän ison auton rattia väänsi.
Oikeaan suuntaan hän ihan heti kyllä lähti,
on hän niin hyvä suunnistaja, ihan on tähti.

Kuhmossa me sitten pysähdyttiin vähän,
mahdollisuus rahojen nostoon, nopeaan tähän.
Sitten automme kohti Vartiuksen suuntaa,
päämme jo rahayksiköt rupliksi muuntaa.

Tarja meitä ennen Vartiusta neuvoa koitti,
mutta hymy vain porukan kasvoilmeinä voitti.
Hän siinä kun totiseksi meitä tulliin opetti,
ettäkö porukka Suomessa naurun lopetti.

Toveri ei hymyjä yhtään ymmärrä siellä,
menis pitkään ennen kuin auto ois tiellä.
Itku pitkästä ilosta, sanonta on nyt tämä,
saanut alkunsa rajalla on sanat nyt nämä.

Kostamukseen tie melko hyvää kyllä oli,
sen jälkeen kyllä liikettä eri suuntiin tuli.
Vuokkiniemeen sitten keinuen tulimme,
ihan aikataulussakin siinä me olimme.

Vettä aivan turhan paljon siinä sateli,
isoja lammikoita tielle se paljon lateli.
Onneksi hieronnan päälle ruoka odotti,
kuljettaja kun vain ajamisen nyt lopetti.

Mutta, ruokapaikan ovi oli lukossa,
täten eteenpäin menomme tukossa.
Pieni kommunikointiongelma oli ollut,
huomenna ruokaa olisi kyllä meille tullut.

Äkkiä kuitenkin varasuunnitelma saatiin,
vaikka ei osattu edes sitä me vaatiin.
Olgan luokse hänen kotiinsa menimme,
sieltä pois juoneena, syöneenä tulimme.

Pienen matkaa, Olli auton parkkiin laittoi,
molemmat ovet tietysti auki hän taittoi.
Porukka kävi ulkona, kahdessa paikassa,
eräässä talossa tervehtimässä ja kaupassa.

Venehjärven kylälle, oli muutama mutka,
hävisi selästä kyllä hieronnassa nyt kutka.
Luonnonpuistossa, harjulla pitkästi kuljimme,
pahimmissa paikoissa jo silmämme suljimme.

Viimein kun me perille yöpaikkaan tultiin,
järven rannassa, kylän ainoassa talossa oltiin.
Suomea puhuva isäntäväki oli vastassa meitä,
omalla kielellä saimme tervehtiä me heitä.

Ruoka oli jo katettu meille, peräpöytiin asti,
syömään kiiruhti auton koko nälkäinen lasti.
Todella hyvää ruokaa syödä me siinä saimme,
lopussa runsaat kiitosaploodit heille haimme.

Isäntä meille kylän historiaa paljon kertoo,
ei kertojana hänelle löydy varmasti vertoo.
Loitsuista, kansanparannuksesta tietää myös,
on usein ollut auttamassa hän parannustyös.

Matkalaiset kolmeen paikkaan nukkumaan jaettiin,
matkalaukuista saunavarusteet esiin me haettiin.
Saunasta hyvät löylyt me halukkaat siinä haimme,
virkistystä lisäksi monet meistä järvestä saimme.

Kuljettaja-parka illan linja-autolle vettä kantoi,
puhdistusta päivän jäljiltä sen sisälle hän antoi.
Päivän aikana aika siivon me sisälle kun saimme,
sitä hiekkaa aina välillä ulkoa kengissä haimme.

Kyöstille ei ole kyllä sattunut ennen samanlaista,
yksi huone ja lisäkseni nukkumassa kolme naista.
Kuitenkin koko yön ihan hyvin Kyösti kyllä nukkui,
vaikka aamulla kovin aikaisin jo liikkeellä kukkui.

Lauantai

Aamupalalle heräämistä kun pikku hiljaa tehtiin,
silloinkin pilvisenä taivaan me vieläkin nähtiin.
Aamupalan jälkeen esittelyn itsestämme teimme,
uudet kasvot siten omaan muistiimme haimme.

Sitten aamukävelyllä me kaikki siinä olimme,
muikunpäästäjien ohi vanhaan kalmistoon tulimme.
Suvensaaren hautausmaan monen muistoihin toi,
kauniin viihtyisän viimeisen sijan mieleen se loi.

Sitten isäntäväki kiiteltiin, ja myös halattiin,
ja taas päiväjärjestykseen sitten palattiin.
Inhan nukkumatalo oli lähellä myös siellä,
katsottiin tsasouna, se oli melkein tiellä.

Venehjärven kylän venemerkki vielä kuvattiin,
matkan jatkuessa hammasta purra luvattiin.
Kalevalaan ei matka ollut pitkä, aikaa paljon vie,
mutkaa, mäkeä, kuoppaa on, totta vie, mikä tie.

Kahvila pystytettiin välillä kulkiessa tiellä,
oli ihan hyvät herkut kyllä baarissa siellä.
Veeran luona ihmettelemässä mökissä olimme,
monet pojan tuohitöitä ostaneena pois tulimme.

Myös Kiskis-kukkulat välillä vallata saimme,
historia muistoja sieltä kameraan haimme.
Suomalaisen auton miehet pysäytti meidät,
oppaamme Salmen poika esiteli heidät.

Pikitietä loppumatkan ajella kyllä saimme,
turhaan suurempaa nopeutta haimme.
Perillä monen monta pysähdystä tehtiin,
onneksi ei jääty kiinni tielle, tuonne mehtiin.

Sitten ihmeitä osallemme kaikille meille tuli,
kun meidän nälkäisten ruoka kirkossa oli.
Ja vielä, iso joukko omia miehiä tuli sisään,
lauloivat virsiä, hyvää, etten ole kuullut missään.

Sitten tutustuttiin, Lönruutin petäjät ja talot,
katseltiin myös ihmisten pihoista me halot.
Monia Vatasia tavattiin eri kohteissa myös,
sai olla Anja ja Jukka seuran haastattelutyös.

Hammasklinikalle vielä osa mennä tahtoi,
minkäs jotkut isolle väsymiselleen mahtoi.
Nukkumaan eri paikkoihin mennä saimme,
osa erikoisesta paikasta sijamme haimme.

Kirkossa neljä pariskuntaa me yötä oltiin,
tuskin kyllä sen hurskaammaksi me tultiin.
Kirkon saunassa myös kylpeä kaikki saimme,
sit tyynyltä hyvää asentoa päällemme haimme.

                          Sunnuntai

Aamulla kirkossa aamupalan monet me saimme,
sitten osan porukkaa hotellista kytiimme haimme.
Matkanjohtajan isä innostui karusellissa kiikkumaan,
kuulemma harjoitteli, kun joutuu tiellä liikkumaan.

Hannu oli iltakävelyllä pelastustehtävän saannut,
sen oli partiolaisen valmius hänelle hyvin taannut.
Eräällä mummolla hätä oli ollut varsin paha ja suuri,
mökin katolle oli jäänyt kissanpentu ja pieni juuri.

Hannu kiipesi tarpeeksi ylös, taisi ihan katolle asti,
eikä mennyt kauan kun jo pennun sieltä alas laski.
Lopuksi osalliset valokuvaan tyytyväisinä saatiin,
vois ryhtyä nyt ystävyys-avunantosopimusta laatiin.

Kiskis-kukkulalla muistomerkillä pysähdyttiin,
isänmaallinen virsi siinä porukalla laulettiin.
Juoksuhautoja siinä me jonkun verran katseltiin,
miesten oloja niissä ajatuksissamme kuviteltiin.

Sitten tuohityöntekijän luokse mennä me saimme,
hänen yöllä tekemiään töitä lisää kyytiin haimme.
Paljon oli kaveri ehtinyt uutta tavaraa tehdä kyllä,
ei varmaan hänen yöunensa kovinkaan pitkiksi yllä.

Vuokkiniemellä oli pysähdys meillä sitten vielä uus,
monella varmaan kahvin maku hyvä oli siinä suus.
Praasniekan pitopaikalle tuli taas siinä kahvila sinne,
herkut kyllä tiensä tiesi, että mennä täytyy minne.

Sitten alkoi viimeinen hiekkatieosuus siinä vielä,
edelleen oltiin hyvin huonolla, kuoppaisella tielä.
Ihan lopussa oli kyllä sellaisia pyykkilautakohtii,
moni niissä hammaspaikkojen kestävyyttä pohtii.

Todettiin, vettä satoi Kostamuksessa aika lailla,
myös todettiin, moni paikka sadevesikaivoa vailla.
Siitä kauppakeskukseen rahoja tuhlaamaan mentiin,
useimmat ostoksien kanssa autoon sitten tultiin.

Menimme ruokailuun takaisin ihan heti kaikki siitä,
porukkaa ravintolaan niin paljon, ei paikat oikein riitä.
Auton keula sitten suunnattiin siitä kotimaata kohti,
nyt ajettiin pikitietä pitkin, se tullin tarkastuksiin johti.

Siinä kulkiessa sukuseura matkan vetäjiä muisti,
kiitokseksi, matka kuopista huolimatta hyvin luisti.
Huomasi heistä, oli ennenkin matkaa täällä tehneet,
kaikki mahdolliset kommervenkit ennen jo nähneet.

Monen pysähdyksen, tarkastuksen kautta tulimme,
hyvillä mielillä sitten viimein Suomen puolella olimme.
Alkoi porukan kyydistä tiputtelun aika sitten jo olla,
jokainen omilla kyydeillään eteenpäin toimeen tulla.

Hyvä kyllä oli ja avartava tämä reissu meille ollut,
ja hyvin olimme keskenään toimeen myös tullut.
Kyösti haluaa kaikkia mukana olleita nyt kiittää,
toivoo, myös uusille matkoille kiinnostusta riittää.

Toivoo myös, että vuoden kuluttua kaikki nähdään.
Sukujuhlaan Joensuuhun silloin matka tehdään.
Suunnittelemme sukuseurallemme hyvää jatkoo,
ettei ainakaan kehitykselle tulis mitään katkoo.

Kuukauden kuva 9/2013

Vatasten sukuseuran Vienan Karjalan matkalta:

Kalevalan kirkko

 

 

 

Kalevalan kirkon tiedot

 

Lauantaina 10.8.2013 pomppuisen bussimatkan jälkeen saavuimme Kalevalaan
(ent. Uhtua).
Ruokailu oli järjestetty kirkon eteistilaan.
Saimme nauttia myös ekstra-ohjelmasta, kun pohjanmaalainen miesporukka kajautti muutaman virren.
Osa matkalaisista saunoi ja yöpyi kirkon tiloissa.

 

Venehjärven tsasouna

 

 

 

 
Venehjärven tsasouna.

Vuokkiniemi

 

 

Vuokkiniemi

Kuvat: Aino Kurvinen ja Jukka Hirvonen

 


Warning: htmlspecialchars(): charset `UTF-7' not supported, assuming utf-8 in /home/uno4967/public_html/wordpress/wp-includes/formatting.php on line 3583